Sähkön hintaan vaikuttavat monet tekijät. Osa tekijöistä koskettaa koko pohjoismaista markkina-aluetta ja osa erityisesti Suomea. Tässä katsauksemme edellisen 15 vuoden sähkön hintakehitykseen.
Blogimme puolelta voit lukea kuukausittain julkaistavia sähkömarkkinakatsauksiamme >>
Pohjoismaisen sähkömarkkinan vesivoimariippuvuus
Suomessa sähkömarkkinat vapautuivat kilpailulle vuonna 1995 ja vuodesta 1998 eteenpäin kotitaloudet saattoivat kilpailuttaa sähkönmyyjänsä vapaasti. Sähkönhinta on siis määräytynyt Pohjoismaissa markkinaehtoisesti 1990-luvulta saakka ja tunnusomaista pohjoismaiselle sähkömarkkinalle on koko ajan ollut vahva tukeutuminen vesivoiman tuotantoon. Keskimääräisenä vesivuonna vesivoimalla tuotetaan noin puolet kaikesta Pohjoismaissa tuotettavasta sähköstä, mutta vesitilanteesta riippuen vesivoiman osuus kokonaistuotannosta voi vaihdella noin 40-60 prosentin välillä. Selvää siis on, että kulloinkin vallitseva vesitilanne vaikuttaa merkittävästi sähkönhintaan. Erittäin heikkoja vesitilanteita on nähty esimerkiksi vuoden vaihteessa 2006-2007, alkuvuonna 2011, kesällä 2018 sekä vuonna 2021. Huomattavan hyvässä vesitilanteessa ollaan puolestaan oltu esimerkiksi 2012, 2015 ja 2020.
Hiilen ja päästöoikeuden hinnan vaikutus sähkönhintaan
Toinen merkittävä sähkönhintaan Pohjoismaissa vaikuttava tekijä on hiililaudetuotannon muuttuva tuotantokustannus. Tämä perustuu siihen, että sähkönhinta määräytyy kalleimman tuotannossa olevan tuotantomuodon mukaan. Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna hiililauhdetuotannon rajakustannus on ollut Pohjoismaissa kallein kysynnän kattamiseen tarvittava tuotantomuoto. Kyseiseen rajakustannushintaan vaikuttavat ennenkaikkea hiilen hinta ja päästöoikeuden hinta. Hiilen hinta, kuten muidenkin raaka-aineiden hinnat, romahti finanssikriisin yhteydessä vuonna 2009. Fukushiman ydinonnettomuus vuonna 2011 puolestaan sai hiilen hinnan nousemaan voimakkaasti, kun hiilivoima korvasi lyhyellä aikavälillä ydinvoimatuotantoa. Yleinen heikko maailmantalouden tilanne vuosina 2015 ja 2016 painoivat myös hiilen hinnan historiallisen alas. Vuoden 2021 aikana hiilen ja erityisesti kaasun hinnat nousivat voimakkaasti talouskasvun sekä ennakoitua korkeamman kysynnän seurauksena.
Päästöoikeuden hintaliikkeet ovat johtuneet ennen kaikkea poliittisista päätöksistä. Ensimmäisellä päästökauppakaudella (ns. harjoittelukausi) 2005-2007 päästöoikeuden hinta oli alkukaudesta n. 20-30 €/t painuen vuonna 2007 nollaan. Järjestelmässä oli puutteita, jotka johtivat loppukaudesta oikeuksien arvon romahtamiseen. Myös toisella päästökauppakaudella 2008-2012 päästöoikeuksien hinnat laskivat voimakkaasti jakson loppua kohden, koska markkina oli lähtökohtaisesti ylijäämäinen. Kolmas päästökauppakausi 2013-2020 on saanut päästöoikeuden hinnan nousemaan, ja tämä johtuu pääosin poliittisista päätöksistä kiristää päästöoikeusmarkkinaa. Neljännen päästökauppakauden aikana hinnat ovat nousseet korkeammalle kuin koskaan aikaisemmin. Suurimpana syynä on päästöoikeuksien määrän vähentäminen aikaisempiin päästökauppakausiin verrattuna.
Alla olevasta kuvaajasta edellä mainitut muutokset vesitilanteessa sekä hiilen ja päästöoikeuden hinnoissa voidaan selkeästi havaita tarkastelemalla erityisesti systeemihinnan kehitystä.
Suomen aluehinta
Suomen sähkönhinta poikkeaa markkinatilanteesta riippuen enemmän tai vähemmän systeemihinnasta. Pohjoismainen sähkömarkkina on jaettu 15 hinta-alueeseen johtuen riittämättömistä siirtokapasiteeteista, ja Suomi on oma hinta-alueensa. Suomi tuottaa sähköä vähemmän kuin kuluttaa, joten osa sähköstä joudutaan tuomaan Suomen rajojen ulkopuolelta. Suurin osa sähköstä tuodaan Ruotsista. Myös Venäjältä, Virosta ja Norjasta tuodaan Suomeen sähköä.
Pohjoismaisesta vesivoiman tuotannosta yli 90 prosenttia sijaitsee Norjassa ja Ruotsissa. Hyvässä vesitilanteessa tuotetaan Norjan ja Ruotsin vesivoimalla runsaasti edullista sähköä. Hinta-alueiden rajalliset siirtokapasiteetit eivät aina mahdollista tämän kaiken edukkaan sähkön siirtämistä Suomeen asti. Silloin Suomen aluehinta nousee pohjoismaiden keskiarvohintaa (systeemihintaa) korkeammaksi. Toisaalta heikossa vesitilanteessa systeemihinnan määrittelee vesivoimaa kalliimpien tuotantomuotojen muuttuva tuotantokustannus, jolloin Suomen aluehinta toteutuu lähellä systeemihintaa, jopa edullisempana.
Venäjän tuonnin merkitys Suomen sähkönhinnalle on historiassa ollut merkittävä. Vuonna 2003 Venäjän ja Suomen välinen siirtoyhteyskapasiteetti nousi 1300 megawatin tasolle, ja tuonnin määrä vakiintuu useiksi vuosiksi 11 terawattitunnin tasolle. Venäjällä sähkön hinta oli aiemmin matalampi ja sähköä tuotiin Venäjältä Suomeen käytännössä ajasta riippumatta niin paljon kuin siirtoyhteydet sallivat. Vuonna 2008 Venäjä siirtyi sähkön kapasiteettimarkkinaan, joka johti siihen, että sähkönhinta on kapasiteettimaksu huomioiden Venäjällä arkisin päivätunteina huomattavasti korkeampi kuin yöaikaan tai viikonloppuisin. Tästä syystä siirto Suomeen on vuodesta 2008 lähtien painottunut hyvin voimakkaasti yö- ja viikonloppuaikaan.
Suomen tilanteeseen Venäjän siirtymisellä kapasiteettimarkkinaan on ollut selviä vaikutuksia. Suomessa sähköjärjestelmä on häiriötilanteille alttiimpi ja Suomen aluehintariski on kasvanut. Ennen kuin kapasiteettimarkkina käynnistyi Venäjällä, Suomessa sähkön spot-hinta vuosina 2005-2007 oli keskimäärin n. 4 % koko pohjoismaiselle markkina-alueelle laskettua referenssihintaa eli systeemihintaa korkeampi. Vuosien 2008-2018 välillä Suomen aluehinta on ollut keskimäärin n. 15 % systeemihintaa kalliimpi. Venäjän tilanne ei toki yksistään selitä kasvua, mutta epäilemättä sillä on ollut varsin suuri vaikutus kehitykseen.
Yllä olevasta kuvaajasta voi hyvin havaita, kuinka Suomen aluehinta on poikennut systeemihinnasta vesitilanteen ollessa huomattavasti normaalia parempi. Myös Venäjän tuonnin vähentymisen vaikutus on kuvaajasta selvästi havaittavissa. Näiden tekijöiden lisäksi Suomen aluehintaan vaikuttavat monet muutkin tekijät. Ydinvoimaloiden ja siirtoyhteyksien huollot ja yllättävät vikaantumiset ja tuuliolosuhteet ovat esimerkkejä aluehintaan vaikuttavista tekijöistä. Suomen viidennen ydinvoimalan Olkiluoto 3:n valmistuminen tulee pienentämään Suomen sähkön tuontia ja aluehintariskiä. Lisäksi tuulivoimatuotannon määrä nousee voimakkaasti suurin piirtein samoihin aikoihin Olkiluoto 3:n valmistumisen kanssa.
Muut sähkönhintaan vaikuttajat tekijät
Sähkönhinnan määräytyminen on yhdistelmä lukuisista eri tekijöistä ja niiden välisistä suhteista. Edellä mainittujen tekijöiden lisäksi sähkönhintaan Pohjoismaissa ja Suomessa vaikuttavat myös siirtoyhteyksien puitteissa muut sähkömarkkinat (mm. Saksa), säätila, tuotannon ja kulutuksen tasapaino, maailman taloustilanne ja muiden raaka-aineiden hinnat (mm. kaasu, öljy). Lisäksi kansalliset ja kansainväliset päätökset ja sopimukset erilaisista tukijärjestelmistä, investoinneista eri tuotantomuotoihin, ja esimerkiksi verotuksesta vaikuttavat osaltaan sähkön markkinahintaan.
Tulevaisuudessa sähkön markkinahinnat vaihtelevat entistä enemmän kun uusiutuva, säästä riippuvainen sähköntuotanto (tuuli, aurinko) syrjäyttää perinteisiä sähköntuotantomuotoja. Sähkön kulutusjousto, erilaiset älykkäät teknologiset ratkaisut, sähkönvarastointi, hiilidioksidin talteenotto ja muut tulevaisuuden innovaatiot muuttavat sähkömarkkinaa ennennäkemättömällä nopeudella.